Nelivarvaskilpikonnia tavataan monilla puolilla maailmaa, esimerkiksi Etelä-Aasiassa ja Lähi-idässä vuoristojen aavikoilla ja aroilla. Kilpikonnat ovat pitkäikäisiä ja nelivarvaskilpikonnakin voi elää parhaimmillaan melkein 100-vuotiaaksi. Naaraat voivat aikuisena saavuttaa 24-25senttimetrin mitan, koiraat ovat huomattavasti pienempiä 14-16senttimetrin mitallaan.  Yleisimmät lemmikkikilpikonnat ovat kasvissyöjiä ja näin on nelivarvaskilpikonnakin. Nelivarvaskilpikonnilla on kasvissyöjien pitkä ruoansulatuskanava ja hidas ruoansulatus. Ruoka saattaa viipyä suolistossa kaksikin viikkoa.  Tätä ruokavaliota täytyy tarkasti noudattaa myös lemmikkikonnan kohdalla. Hyönteiset ja Ihmisille tavanomaiset tuotteet kuten puuro, liha ja leipä voivat aiheuttaa munuaisten ja maksan toimintahäiriöitä, kilven epämuodostumia ja aiheuttaa pahimmillaan jopa konnan kuolemaan.

Nelivarvaskilpikonnan oikea ruokinta

Luonnonvaraiset konnat syövät hyvin vaihtelevasti eri kasvilajeja, vuoden aikojen vaihteluiden mukaan. Ruokavalio voi koostua yli 150 lajikkeesta vuoden aikana. Kotioloissa on myös kiinnitettävä erityistä huomiota kasvisruokavalion vaihtelevuuteen.

Ruokavalion perustana toimii voikukka, erilaiset lehtikaalilajikkeet, apilanversot, salaatit, persilja, heinät, juuresvarret, vesikrassi, maksaruohokasvit, endiivi, vesikrassi, fenkoli, ratamot, pujo, ruiskaunokki, takiaisten lehdet ja koivunlehdet. Kesäisin kannattaa ehdottomasti hyödyntää luonnonantimia, koska ne ovat yleensä ravinnerikkaampia, kuin kaupasta ostetut salaatit. Konna ei tarvitse ravintoonsa herkkuja vaan vaihtelevaa ravinnepitoista perusruokaa. Mieti mahdollisimman luonnonmukaista ruokintaa, ei kuivilla vuoristoaroilla löydy esimerkiksi hedelmiä herkuiksi. Joitain marjoja saattaa ehkä joskus harvoin löytyä.

Ennen neuvottiin että ruokinta toteutetaan niin että perustan raaka-aineet muodostavat 80 prosenttia ruoan määrästä ja lisukkeet loput 20 prosenttia. Lisukkeiksi luetaan kaikki hedelmät, marjat myös esimerkiksi tomaatti ja kurkku, koska ne eivät vastaa konnan luonnossa saamaa ravintoa. Lisukkeita ei suositella annettavaksi juuri ollenkaan nykyisissä ruokintasuosituksissa. Jos päädyt antamaan jotain lisukkeita tulee konnan perusruoka silputa ja sekoittaa huolella sekaisin lisukkeeseen. Tällä estetään, ettei konna syö vain herkkuja päältä vaan tulee syötyä monipuolisesti myös ruokinnan perustana olevia ruokia. Milloinkaan ei konnan ruokaa tule soseuttaa, koska silloin konnan yläleuan nokka kasvaa liian pitkäksi, koska silloin se ei kulu syödessä. Papukaijannokaksi kutsuttavaa liian pitkäksi kasvanutta yläleuan nokkaa täytyy käydä lyhentämässä eläinlääkärin vastaanotolla.

Konnan saadessa tarpeeksi kuituja on sen uloste kuivaa papanaa. Kuitujen saannin ollessa liian vähäistä muuttuu konnan uloste löysäksi. Ruokavalio ei saa sisältää mitään eläinperäistä! Terraariossa tulee olla matala, laakea vesikuppi, jossa raikasta vettä koko ajan saatavilla.

Ravintolisät ja valaistus

Luonnossa konna saa kasvien mukana maata syödessään, jolloin tulee myös tarvittavat kivennäis- ja hivenaineet. Sitten ne paistattelevat auringossa, jolloin iholla muodostuu D3-vitamiinia, joka edesauttaa kalkin imeytymisessä. Kalkki on lemmikki konnien ravinnossa annettava ravintolisinä ja imeytyminen varmistettava erillisellä UV-valolla, joka on vähintään 10% UVB-loisteputki. Lemmikkieläinliikkeistä löydät konnille sopivaa matelijoille tarkoitettua kalkki/vitamiini valmistetta, jossa kalsium-fosfori-suhde on vähintään 2:1. Kalkin puute aiheuttaa kilven epämuodostumia ja pehmentymistä sekä luuston haurastumista.

Terraario

Nelivarvaskilpikonnat ovat hyvin aktiivisia luonnossa ja niiden terraarion koko tulee olla mahdollisimman iso. Minimi suositukset yhdelle aikuiselle on 2m² ja yli 18cm konnalle 3m², eli 1mx2m tai 1mx3m. Useamman konnan majoittuessa samaan terraarioon tilantarve kasvaa 0,5-0,7m² konnaa kohden. Mitä isomman terraarion konnalle voit järjestää sen parempi. Terraario on myös helppo rakentaa itse, kun terraario saa olla avoin eli kantta ei välttämättä tarvita. Toki avoimen terraarion kohdalla täytyy varmistaa, ettei esimerkiksi samassa taloudessa asuvat kissat tai koirat pääse terraarioon. Konnaa voi myös kävelyttää lattialla valvotusti, jolloin pystyy helposti järjestämään lisäliikuntaa.

Konnille täytyy laittaa reilusti pohjamateriaalia terraarioon, vähintään 10-15senttimetrin paksuudelta. Tärkeintä olisi, että konna pystyy halutessaan kaivautumaan siihen kokonaan. Luonnonmukaisin pohjamateriaali on lainnoittamaton turve ja hienojakoinen hiekka suhteessa 2:1. Kaikki painavimmat sisustuselementit tulee sijoittaa suoraan terraarion lattialle, EI pohjamateriaalin päälle, jottei kilpikonna pääse kaivautumaan niiden alle ja mahdollisesti jäämään jumiin tai saa kilpivaurioita.

Vaihtolämpöisenä matelijana tulee terraarioon luoda lämmittelyalue, jossa lämpötila pysyisi 35-45 asteen välillä. Päiväaktiivisena lajina se on tottunut, että lämmön lähde tulee ylhäältä eli auringosta. Terraario oloissa käytetään lämpölamppua. Lämpölamppu tulee sijoittaa niin ettei konna voi mitenkään polttaa itseään siihen. Lämmittelyalueen ulkopuolella riittää lämpönä normaali huonelämpötila. Yöksi lämmitys ja valot sammutetaan, tuolloin terraarion lämpötila saa laskea 20 asteeseen. Säännöllinen rytmi näissä on helpointa pitää ajastimien avulla.

Maakonnan horrostaminen tiivistettynä

Maakonnat talvehtivat luonnossa ja se on hyväksi myös lemmikkinä olevien yksilöiden terveydelle. Tarkista aina konnan kunto ennen horroksen suunnittelua, heikkokuntoista yksilöä ei saa laittaa talvehtimaan. Ennen talvehtimisesta konnan suoli tyhjennetään niin ettei sitä ruokita ollenkaan muutamaan viikkoon. Tarvittaessa konnan voi myös kylvettää, kylpy auttaa tyhjentämään konnan suolta. Tämän jälkeen terraarion valaistus sammutetaan ja vasta muutaman päivän kuluttua konna siirretään noin kymmenen viikon ajaksi 3-10 asteen lämpötilaan. Jääkaapin tasainen viisi astetta on ideaali, mutta myös esimerkiksi lämmöltään tasaisena pysyvä maakellari sopii talvehtimis paikaksi. Missään tapauksessa lämpö ei saa horroksen aikana laskea alle kolmen asteen, eikä nousta yli kymmenen. Jos olet yhtään epävarma talvehtimisesta kysy neuvoa asiantuntijalta esimerkiksi lemmikkieläinkaupasta, jotka myyvät maakilpikonnia!

Pitkää ikää nelivarvaskilpikonnillenne!