Chinchillat ovat kotoisin Etelä-Amerikassa sijaitsevalta Andien vuoristoalueelta. Niitä on jalostettu lemmikeiksi sopivammaksi aikojen saatossa ja ne eroavat nykyisin hyvin paljon villeistä lajitovereistaan. Lemmikki chinchillojen aikuispaino on 450-1000grammaa ja ne voivat elää jopa yli 20-vuotiaiksi. Chinchilla on jyrsijäksi melko suuri kokoinen. Sillä on myös paksu ja pörröinen turkki, joka tekee eläimestä yleensä vielä suuremman näköisen. Siksi omistaja saattaa yllättyä, kuinka pieniin koloihin se mahtuukaan. Tämä on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi vapaana juoksutettaessa.

Chinchilla kuuluu jyrsijöihin, kuten esimerkiksi marsut. Ne ovat yöeläimiä eli aktiivisimmillaan iltaisin ja öisin. Niiden häkin on sijaittava syrjäisemmällä paikalla, jotta ne saavat päivisin nukkua rauhassa.

Chinchilla on myös pääsääntöisesti laumaeläin ja niitä olisikin hyvä olla aina lemmikkinä ainakin kaksi. Useamman yksilön lauma voi toisille olla liikaa ja aiheuttaa vain jatkuvia kärhämiä. Jotkin yksilöt ovat myös enemmän erakoita luonteeltaan ja voivat silloin pärjätä ilman lajitoverin seuraa. Samaa sukupuolta olevien kohdalla on suuri riski, etteivät ne tule samassa häkissä toimeen. Siksi suosituin pari on yleensä naaras + kastroitu uros, kun ei haluta poikasia. Chinchilloille voi tulla joskus kärhämää, vaikka alkuun tulisivat hyvin toimeen keskenään. Siksi useamman chinchillan omistajalla olisi aina hyvä olla kotonaan varahäkki, jolloin riitapukarit ovat helppo erottaa heti toisistaan.

Chinchillan Luonne

Luonteissa on paljon yksilöllisiä eroja. Yleensä ne ovat uteliaita, vilkkaita, ja erittäin fiksuja. Siksi virikkeellinen ympäristö ja paljon vapaana juoksuttamista on todella tärkeää. Ne ovat myös yleensä todella kilttejä, joten jos Chinchilla puree ihmistä, on vika käsittelyssä tai sitten se on oikeasti kipeä.

Chinchilla oppii asioita nopeasti ja pystyy hyödyntämään oppimaansa, kuten rotat. Virikkeiden puutteessa chinchilla saattaa tylsistyä ja opettelee esimerkiksi murtautumaan häkistään ulos.

Toiset chinchillat kiintyvät paljonkin omistajaansa ja osoittavat hellyyttään hellästi näykkimällä omistajansa sormia, kuten kissat. Jotkut yksilöt voivat myös viihtyä sylissä, mutta toiset eivät arvosta sylittelyä ollenkaan.

Chinchillat käyttävät ääntään paljon ja monipuolisesti. Hyvällä tuulella se pulputtaa innostuneesti hiljaisella kujertavalla äänellä. Pelästyessään ne ääntelevät pitkällä kovalla tuuttaavalla äänellä.

Ärtyneenä tai aggressiivisessa tilassa se säkättää ja nousee takajaloilleen. Tällöin se saattaa myös kohdistaa virtsasuihkun vihollistaan kohden. Muita puolustautumiskeinoja ovat niin kutsutut hajupommit sekä karvatuppojen pudottaminen.

  Erityinen ruokavalio

Kuivista vuoristo-oloista kotisin olevat chinchillat ovat tottuneet runsaskuituiseen kuivaan ravintoon. Lemmikkinä sen pääravintona on hyvälaatuinen kuivaheinä ja Chinchilloja varten valmistetut puristechinchillapelletit. Tässä täytyy olla tarkkana, että tarjoaa vain chinchillojen pellettiä eikä mitään mix-pellettejä. Pellettisekoituksista ne yleensä syövät vain parhaat herkut, jolloin tärkeiden ravintoaineiden riittävä saanti voi vaarantua. Nopeita ruokinnan muutoksia tulee myös välttää, ettei niillä aiheuta lemmikille maha-suolistovaivoja.

Kuivaa heinää on oltava tarjolla koko ajan. Sen olisi hyvä olla metallisessa ruokinta-astiassa esimerkiksi häkin kaltereihin kiinnitettynä. Ruokittaessa suoraan häkin lattialle, tulee vanhat heinät poistaa päivittäin, ettei Chinchilla päädy syömään heinän mukana omia jätöksiään. Muovisia astioita tulee välttää voimakkaan jyrsimiskäyttäytymisen takia.

Chinchilloille ei ikinä saa tarjota tuoretta ruokaa. Se voi saada herkän vatsan helposti ripulille, mikä voi olla kohtalokasta. Herkkuina voi kerran viikossa tarjota kuivattuja kasviksia tai oksia. Esimerkiksi kuivatut voikukan lehdet tai omenapuunoksat ovat yleensä suurta herkkua. Ne tulee kuitenkin ennen kuivatusta pestä huolellisesti.

Mitään hedelmiä ei saa antaa edes kuivattuina niiden sokeripitoisuuden takia.

Vesi tulee vaihtaa päivittäin. Juomapullon on jyrsimisvaaran takia oltava lasinen. Vesi tulee vaihtaa päivittäin, vaikka chinchillat eivät kovin paljo päivän aikana juokaan.

Asumus

Chinchillalle ei voi tehdä liian isoa häkkiä. Suositus olisi vähintään Korkeus 100 cm ja leveys ja syvyys 80 cm.  Monet rakentavatkin itse chinchilloille häkin, tällöin tulisi varmistaa, etteivät rakennusmateriaalit ole myrkyllisiä. Lakisääteiset häkin minimimitat ovat toki pienemmät, mutta jos haluat päästä helpolla ja kaikista pienimmällä häkki vaihtoehdolla, niin sinun ei kannata harkita lemmikiksesi chinchillaa. Ne ovat vilkkaita eläimiä ja rakastavat kiipeilyä ja touhuamista. Myös päivittäinen juoksutus turvallisessa huoneessa valvonnan alla on tärkeä muistaa toteuttaa. Tätäkin ohjetta kannattaa miettiä, että jos se tuntuu jo nyt hankalalta niin silloin on helpompi olla ottamatta tätä lemmikkiä. Lemmikin mukana tulee aina paljon vastuuta ja omistajan tehtävä on huolehtia, että päivittäiset erityistarpeet toteutuu.

Häkin korkeuden takia tulee katsoa, että tasoja on limittäin, ettei häkin ylhäältä ole suoraa pudotusta alas asti.

Sisustukseen tulee kuulua myös jonkinlainen pesäpaikka, mihin chinchilla voi piiloutua. Häkin pohja peitetään puuhakkeella tai -pelletillä.

Häkki tulee siivota tarpeeksi usein, koska terveet chinchillat papanoivat jatkuvasti. Hyvä siivous väli on yleensä kaksi kertaa viikossa ja tarvittaessa useammin.

Erityistarpeet chinchillalla

Chinchillat hoitavat turkkiaan hiekkakylvyillä. Eläinkaupoissa on myynnissä chinchilloille tarkoitettua kylpyhiekkaa. Kylpyastiaa ei kannata säilyttää häkissä, koska sitä aletaan hyvin nopeasti pitämään vessana. Tämän jälkeen hiekka ei ole enää kylpykelpoista. Kylpy mahdollisuus tulisi antaa mielellään kolme tai neljä kertaa viikossa.

Chinchillat hyvin hoidettuina ovat yleensä perusterveitä. Sairastumisen sattuessa kannattaa tarkkaan selvittää lähistön eläinlääkärit, kuka tietää chinchillojen hoidosta oikeasti.

Pidetään chinchillat terveenä hyvällä hoidollamme!